tuuli puista

Tuuli puista lehdet riipii...alakulo mieleen hiipii. Näinhän se aina käy: Ensin puut saavat mitä uhkeimman värin lehtiinsä, mutta sitten tulee tuhma tuuli ja pyyhkäisee ne pois. Ja lopulta ne maatuvat...
Tämä jokasyksyinen näytös muistuttaa varsin selvästi oman elämämme katoavaisuudesta; vain hetken me kaikki keikumme kuin lehtinä puissa. Vähän aikaa pullistelemme, kunnes ilma karkaa kuplastamme...

Mutta mitä sitten? Mitä sen jälkeen? Oletko aivan varma, että täältä lähdettyäsi pääset taivaaseen? Tästä asiasta kannattaa hankkia varmuus. Selkein ilmoitus on itsensä Jumalan ihmiselle antama, Raamattu. Me ressukat olemme tosin tietävinämme nämäkin asiat Häntä paremmin. Jumalalla on kuitenkin omassa Valtakunnassaan varaa sanoa missä kaappi oikein seisoo. Hän on ilmoittanut sen seisovan Golgatalla!

Vanhassa virressä veisataankin osuvasti:"Ainoa anteeksiantamus, ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on". Jumala on järjestänyt taivaaseen yhden ainoan tien: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut". Eihän meistä kukaan haluaisi joutua iankaikkiseen kadotukseen, josta Jeesus niin usein puhui.

Jumala on pannut iankaikkisuuden meidän sydämiimme (Saarn. 3:11). Sen tähden on luonnollista, että vastustamaton taivasikävä pullahtaa meissä pintaan ainakin joskus. Eikös silloin kerran, kun oikein väsyneenä rupesit nukkumaan, vilahtanut ajatuksissasi tuttu iltarukous:"...jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi".

Herran palvelija Daavid toteaakin osuvasti Psalmin 36 jakeissa 8 - 10: "Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset...Sinä annat heidän juoda ilosi virrasta...Sinun luonasi on elämän lähde, Sinun valostasi me saamme valon".

Kun olet päässyt Hänen siipiensä suojaan, olet saanut juoda elämän virrasta ja saanut valon Hänen valostaan, et olisi moksiskaan, vaikka tuo kylmä syystuuli sattuisikin puhaltamaan juuri sinun kohdallasi; sinä vain pyyhkäisisit suoraan Jeesuksen luokse - sinne ikuisen kesän maahan.

Sirkka Viippola.