rakastan seurakuntaa

"Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa" ( Ef. 5: 25 - 32).

Seurakunta on aina herättänyt ihmisissä monenlaisia tunteita. Koko sen olemassaolon aikana siitä on ollut hyvin helppo löytää erilaisia virheitä ja ongelmia. Se on tehnyt päätöksiä, joita joidenkin ihmisten on ollut vaikea hyväksyä. Siihen on kuulunut joskus hyvin vaikeitakin ihmisiä. Se on tehnyt jopa työtään erilailla, kun olisi haluttu, mutta tiedätkö mitä? Siitä huolimatta Jumala sanoo Sanassaan, että meidän tulisi siihen kuulua, sitä rakastaa ja siunata sen tekemää työtä koko sydämestämme. Näiden vuosien aikana, jona olen itse saanut Jeesusta seurata, olen oppinut rakastamaan seurakuntaa kaikista sen virheistä huolimatta. Seurakunta on ollut minulle rakas paikka, jonka keskellä olen saanut tervehtyä ja kasvaa. Se on tarjonnut minulle elämäni hienoimpia hetkiä, mutta toki myös monta pettymystä. Tämäkin on ihan luonnollista, koska seurakunta koostuu vajavaisista ihmisistä.

Seurakunta kalliolla
Uskon, että tämän ajan ihmisten suurin ongelma suhtautumisessa seurakuntaan onkin juuri siinä, että katse kiinnitetään sen vikoihin ja virheisiin, mutta unohdetaan kaikki se hyvä, joka siinä on. Jeesus sanoi Pietarille: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani. Tässä on seurakunnan kunnia ja ylpeys tänäkin päivänä.Sitä ei ole rakennettu ihmisten, vaan se on rakennettu Jeesuksen Kristuksen varaan. Hän on sen ainoa ja oikea perustus. Minkä tähden meidän pitäisi tänään rakastaa seurakuntaa? Ensimmäinen syy on siinä, että Jeesus rakastaa seurakuntaansa. Siinä on syytä meille jokaiselle jo aivan tarpeeksi. Kun me rakastamme jotakin ihmistä, niin eikö meidän tulisi oppia rakastamaan myös asioita, jotka ovat tärkeitä meidän rakkautemme kohteelle? Tämä totuus pätee varsinkin meidän suhteessamme Jumalaan.

Jeesuksen seurakunta
Millä tavalla Jeesus sitten rakastaa seurakuntaansa? Tässä sanottiin, että Hän antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Hän tuli taivaan kirkkaudesta tämän kurjuuden keskelle. Hän joutui omiensa ja lopulta jopa Isänsä hylkäämäksi - koko maailman vihan, ivan ja pilkan kohteeksi ja lopulta ristiinnaulituksi meidän edestämme. Joten me voimme sanoa, että Hän todella antoi itsensä alttiiksi seurakuntansa tähden. Tämä tapahtui 2000 - vuotta sitten, mutta edelleen Hän tekee työtä seurakuntansa puolesta. Tänäänkin Hän valvoo rukoillen Isän oikealla puolella seurakuntansa tähden. Sen toiminnan kautta Hän ilmestyy ihmisten elämään. Sen kautta Hän osoittaa armoaan, rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Sen kautta Hän tänään meitä ravitsee ja pitää meistä hyvää huolta.
Tuo huolenpito on niin voimakasta, että Hän jopa kärsii yhdessä seurakunnan jäsenten kanssa. Apostoli Paavali kävi hyökkäykseen seurakuntaa vastaan ennen kun sai kohdata Jeesuksen. Hän teki kaikkensa tuhotakseen alkaneen seurakunnan. Hän repi ihmisiä kodeistaan ja toimitti heitä rangaistavaksi. Kun hän lopulta kohtasi Jeesuksen, niin tämä sanoi hänelle: Saul, Saul, miksi vainoat Minua? Tämä osoittaa, että kun seurakunta kärsii, niin Jeesus kärsii yhdessä sen kanssa.

Ymmärrys seurakunnasta
Tänään on monia, jotka sanovat, että minä rakastan Jeesusta, mutta en minä niin välitä siitä seurakunnasta. Mutta tiesitkö, että tämän kaltainen rakkaus Jeesukseen ei ole mahdollista? Se ei ole kerta kaikkiaan mahdollista, sillä kuinka ihminen voisi jakaa täydellisen Kristuksen - pään ja ruumiin - kahteen eri osaan ja sanoa toiselle: Sinua minä rakastan, mutta sinusta minä en taas niin välittäisi. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että meidän ymmärryksemme Jumalan Sanasta ei ole päässyt kasvamaan oikealla tavalla. Tai sitten meidän ylpeytemme ei vain haluaisi asettua minkäänlaisen auktoriteetin alaiseksi. Paavali sanoi myös tähän tilanteeseen sopivat sanat: Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai sitten totuudessa!

Morsian ja perhe
Me näemme, että Jeesus todella rakastaa seurakuntaansa. Se on Hänen morsiamensa, jota Pyhä Henki valmistaa Karitsan häihin. Jeesus antoi itsensä alttiiksi sen edestä - Hän ravitsee ja vaalii sitä - kärsii yhdessä sen kanssa ja on itse Henkilökohtaisesti seurakuntansa pää. Eikö siinä ole meille jo syytä rakastaa Jumalan seurakuntaa? Se on Meidän Herrallemme niin tärkeä ja rakas!
Seurakunta on myös Jumalan perhe. Eikö perheen elämään kuulu rakkaus, välittäminen ja huolenpito? Toki me emme saa unohtaa, että siihen kuuluu myös kasvatus, ohjaus ja kurituskin perheenjäsenten parhaaksi. Perheen sisäisessä yhteydessä on valtava voima. Jumalan henki yhdistää perheen, jotta se voi rakentua rakkaudessa.
Jumalan suunnitelmassa seurakunnalla on hyvin tärkeä rooli nimenomaan uskovan ihmisen terveen kasvamisen aikaansaamiseksi. Ei tähän maailmaankaan syntyvä lapsi pärjää ilman äitiään, se joko kuolee tai sitten se ei pääse kehittymään terveellä tavalla.

Pyhät valmiiksi
Seurakunnan tärkein tehtävä on evankeliumin julistaminen ja totuuden esillä pitäminen. Jeesus antoi seurakunnalleen Taivaan Valtakunnan avaimet merkiksi auktoriteetista, jolla seurakunta tätä tehtävää suorittaa. Herra on valtuuttanut seurakuntansa julistamaan ilosanomaa köyhille, Hän on lähettänyt sen saarnaamaan vangituille vapautusta, ja sokeille näkönsä saamista sekä päästämään sorretut vapauteen. Tätä varten Hän on antanut seurakunnalleen erilaisia hengellisiä virkoja ja lahjoja, jotta pyhät voitaisiin tehdä valmiiksi palveluksen työhön.

Iankaikkinen siunaus
Täällä Äänekoskellakin seurakunta on saanut jättää iankaikkisen siunauksen monen ihmisen elämään. Koskemattoman jäljen, jota mikään tässä maailmassa eikä tulevassa - voi poistaa, purkaa, tai tehdä tyhjäksi. Monet luulevat, että seurakunta käy kuolinkamppailuaan, koska väki vähenee seurakunnissa ja ihmisten on vaikea sitoutua niiden toimintaan. Mutta nämä ihmiset unohtavat Jeesuksen sanat Pietarille: Edes Tuonelan portit eivät kykene voittamaan Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa.

Hengellinen koti
Se, että tänään on monia erilaisia seurakuntia, ei välttämättä ole merkki hajaannuksesta. Itse asiassa ymmärrän asian niin, että kyseessä on Jumalan armon osoitus meitä vajaita ihmisiä kohtaan. Tällä tavalla erilaiset ihmiset löytävät itselleen mieluisan hengellisen kodin, jossa palvella Herraa ja kasvaa Hänen tuntemisessaan. Hänen tahtonsa on, että me kaikki pääsemme kerran perille Jumalan Valtakuntaan. Vanhana ammattisotilaana ymmärrän, että hyvässä armeijassa on monta divisioonaa.

Mika Turunen