katkeruuden juuri

" Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."
(Hepr. 12: 14 - 15).

Yleisin syy uskovaisen ihmisen ajautumiseen pois armosta, uskosta ja pelastuksesta on katkeruuden synti. Se on sielunvihollisen voimakkain ase hänen taistelussaan uskovia ihmisiä vastaan. Saatana haluaa sen koskettavan jokaista uskovaa, koska se estää elämisen armossa ja Pyhän Hengen voitelussa.

Puhuessani tästä asiasta seurakunnassa teen yleensä pienen käytännön testin. Pyydän ihmisiä ajattelemaan onko heidän mielessään joku, joka on loukannut heitä verisesti, pettänyt heidän luottamuksensa tai muuten kohdellut heitä väärin. Lähes poikkeuksetta ihmiset huomaavat, että mieleen nousee joku ihminen, joka on aiheuttanut mielipahaa tai jopa haavoja sieluun.

Sinä voit tehdä itsellesi saman testin. Jos mieleesi nousee välittömästi joku ihminen, on katkeruuden juuri päässyt kietoutumaan sydämesi ympärille ja jossakin vaiheessa elämääsi se alkaa puristamaan sinua voimakkaasti. Se ei anna sinulle rauhaa, vaan se muistuttaa aika-ajoin olemassaolostaan. Varo, sillä katkera ihminen on kyvytön elämään tätä päivää. Menneisyys sitoo hänet eiliseen.

Katkeruus, viha ja kiukku nousevatkin yleensä väärästä kohtelusta. Ihminen tarrautuu näihin asioihin ja kieltäytyy antamasta anteeksi, sillä ihmisen mieli on mestari muistelemaan menneitä ja suurentelemaan asioita vielä lisää. Sielunvihollinen oikein nauttii siitä ja heittää vielä lisää löylyä kiukaalle, sillä se haluaa sitoa ihmisen täysin valtaansa.

Katkeruudella on vakavat seuraukset, sillä se tuhoaa ihmisen sisältä päin. Jeesus sanoi, että juuri sydämestä, ihmisen sisältä lähtee kaikki elämä. Katkeruus on syövän kaltainen sairaus. Se leviää ihmisessä hitaasti ja lopulta se myrkyttää koko elämän ja alkaa vaikuttamaan myös lähimmäisissä ympärillämme. Laiminlyömällä anteeksiannon me murehdutamme Pyhää Henkeä ja meidän hengellinen kasvummekin pysähtyy.

Paavali mainitsee Ef. 4:31 kuusi asiaa, jotka estävät elämän armossa. Katkeruus on tässä listalla ensimmäisenä, koska Paavali tiesi sen olevan niin lähellä meitä jokaista. Katkera ihminen ajautuu lopulta myös yksinäisyyteen, sillä kielteisten tunteiden täyttäessä sisimmän ihmissuhteet kärsivät, työnteko vaikeutuu ja lopulta jopa ihmisen terveys on vaarassa.

Tahdon muistuttaa sinua siitä, että oikeutettua katkeruutta ei ole olemassa. Ajattele Jeesuksen elämää. Hänen, joka on annettu meille myös esikuvaksi. Täysin synnitön, viaton ja puhdas. Mies, joka tuli omiensa keskelle, mutta nämä eivät ottaneet Häntä vastaan. Minkälaisen kohtelun Hän sai osakseen? Pilkkaa, häpeää, pahoinpitelyjä ja lopulta tuskallisen kuoleman ristin puun päällä. Siitä huolimatta Hän huusi anteeksiantoa vainoojilleen. Raamattu muistuttaa nyt meitä: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (Fil. 2: 5).

Meidän tehtävämme on valita elämä anteeksiannossa oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa. Herra antaa meille voiman antaa anteeksi ja Hän antaa myös voiman unohtaa. Uskonelämän tuleekin aina olla kasvavaa, sen tulee olla vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Valitse siis Jeesuksen esimerkki, anna sinä anteeksi sinua vastaan rikkoneille!

Jos koet olevasi katkeruuden myrkyttämä, sinulle ei jää kuin kaksi vaihtoehtoa. Jatka entiselläsi muistaen seuraukset tai sitten sinä voit tehdä parannuksen ja vapautua kaikista kahleistasi Jeesuksen nimessä. Raamattu sanoo: Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää - se saa armon. Pyydä siis Jumalalta anteeksi katkeruuden syntiä ja anna Jeesuksen Kristuksen veren puhdistaa sinut.

Amen.

Mika Turunen